Ludvig Londén

Ludvig Londén (8. toukokuuta 1843 Ruokolahti – 7. toukokuuta 1909 Nauheim, Saksan keisarikunta) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri.

Ludvig Londénin vanhemmat olivat lääninrovasti Carl Fredrik Londén ja Katarina Kristina Stenius ja puoliso vuodesta 1869 Elisabeth Feodorovna Jagodkina. Heidän pojastaan Georg Londénista tuli kenraalimajuri Suomen armeijassa. Ludvig Londén tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1854 ja määrättiin sieltä 1863 valmistuttuaan aliluutnanttina palvelukseen Käkisalmen, H.M. Itävallan Keisari Franz I:n krenatöörirykmenttiin, jossa hän osallistui Tammikuun kansannousun kukistamiseen 1863–1864. Hänet siirrettiin 1866 vänrikkinä Henkivartioväen krenatöörirykmenttiin Pietariin ja seuraavana vuonna luutnanttina 8. Turkestanin linjapataljoonaan. Londén ylennettiin alikapteeniksi 1871 ja siirrettiin 1872 palvelukseen 17. tarkk’ampujapataljoonaan Kaukasiaan. Hän osallistui 1873–1876 sotatoimiin vuoristoheimoja vastaan Turkestanissa, ylennettiin kapteeniksi 1875 ja siirrettiin 15. Turkestanin linjapataljoonaan 1876.

Turkestanista palattuaan Londén määrättiin palvelukseen vuonna 1881 perustettuihin suomalaisiin joukko-osastoihin. Hän toimi 1881–1882 kouluttajana sekä 4. Oulun tarkk’ampujapataljoonassa että 5. Kuopion tarkk’ampujapataljoonassa. Majuriksi Londén ylennettiin 1883 ja everstiluutnantiksi 1884. Vuonna 1885 hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi 8. Viipurin tarkk’ampujapataljoonaan, jonka komentajaksi hän tuli everstiksi ylennettynä vuonna 1895. Londén sai eron tehtävästä ja samalla sotapalveluksesta kenraalimajurina vuonna 1897. Reservissä hän toimi Hämeen läänin sotakomissaarina 1897–1902 ja Rajamäen tehtaiden tarkastajana 1903–1907.