Otto Hjalmar Appelgren-Kivalo (vuoteen 1906 Appelgren; 5. huhtikuuta 1853 Hyrynsalmi – 26. heinäkuuta 1937 Helsinki) oli Suomen valtionarkeologi. Aarne Äyräpään mukaan hän oli Suomen ensimmäinen täysimittainen muinaisjäännösten kaivaja.
Hjalmar Appelgren-Kivalo valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1884. Valmistumisensa jälkeen hänet nimitettiin yliopiston historialliskansatieteellisen museon amanuenssiksi. Toimen ohessa Appelgren-Kivalo toimi myös Suomen muinaismuistoyhdistyksen sihteerinä lähes koko kauden 1885–1898. Tänä aikana hän oli mukana perustamassa vuosikirjoja Suomen museo sekä Finskt museum.
Kun yliopiston museo yhdistettiin eräiden muiden museoiden kanssa vuonna 1893 muinaistieteellisen toimikunnan alaiseksi Valtion historialliseksi museoksi (nyk. Suomen kansallismuseo), Appelgren-Kivalo nimitettiin toimikunnan konservaattoriksi. Vuonna 1915 Hjalmar Appelgren-Kivalo nimitettiin J. R. Aspelinin kuoltua valtionarkeologiksi. Tässä tehtävässä hän toimi eläkkeelle jääntiinsä saakka vuoteen 1926.
Professorin arvonimi Appelgren-Kivalolle myönnettiin vuonna 1922.
Hjalmar Appelgren-Kivalon puoliso vuodesta 1893 oli soitonopettaja Linda Elisabeth Elmgren (1868–1894). Heidät on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.