Kirsti Ilvessalo

Kirsti Päivi Ilvessalo (vuodesta 1957 Ilvessalo-Viljakainen; 25. toukokuuta 1920 Helsinki – 5. heinäkuuta 2019 Helsinki) oli suomalainen tekstiilitaiteilija, erityisesti ryijynsuunnittelija. Hänen suunnittelu-uransa huippua oli 1940–1960-luku, jolloin hän kuului tähtisuunnittelijoihin maailmanlaajuisesti. Häntä on pidetty myös värien käytön mestarina.

Ilvessalo opiskeli Taideteollisuuden keskuskoulussa tekstiilitaidetta. Opintojen jälkeen hän aloitti Suomen Käsityön Ystävissä myyjänä mutta siirtyi sitten kutomon johtajaksi. Suomen Käsityön Ystävien jälkeen hän perusti kutomon kotitalonsa alakertaan.

Suomalainen ryijytaide koki 1950-luvulla muodonmuutoksen luopuessaan tummista värisävyistä ja esittävyydestä. Ilvessalo oli kehityksessä mukana.

Ilvessalo suunnitteli yli 300 ryijyä. Hänellä oli oma studio, jossa myös valmistettiin hänen töitään, mutta hänen mallejaan ovat valmistaneet myös muut kutomot. Tunnetuimpiin suunnittelutöihin kuuluu Palokärki (1952), joka on Lontoon Victoria & Albert Museumin kokoelmissa. Palokärki voitti Grand Prix -palkinnon Milanon triennaalissa 1954 ja nosti Ilvessalon kansainvälisesti kysytyksi suunnittelijaksi.. Muita hänen suunnittelemiaan ryijyjä ovat Metsässä palaa (1947), Aikakello (1957), Täysikuu.

Ryijyjen lisäksi Ilvessalon tuotantoon kuului käsinkudottuja sisustuskankaita. Kalevala Korun suunnittelukilpailuun 1947 hän osallistui kaulakorulla Nukkekääty, joka lunastettiin KK:n mallistoon ja on edelleen tuotannossa. Korun esikuvana ovat olleet kirkkojen vaivaisukot. Tillanderin kultasepänliikkeelle hän suunnitteli 1950-luvulla pronssilautasen.

Ilvessalo toimi tekstiiliasiantuntijana Alvar Aallon suunnittelutoimistossa yli 20 vuotta. Laajempia tekstiilisuunnittelutöitä ovat Jyväskylän yliopiston päärakennus (1955), Finlandia-talo ja Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo. Suunnittelutyön ohella hän toimi Taideteollisen oppilaitoksen tekstiilisommittelun opettajana.

Ilvessalon puoliso on Veikko Viljakainen. Hänen isänsä oli metsätieteilijä Lauri Ilvessalo.