F. Berndtson

Fredrik Berndtson (27. huhtikuuta 1820 Falun, Ruotsi – 2. marraskuuta 1881 Helsinki) oli suomalainen ruotsiksi kirjoittanut filosofian tohtori, lehtimies ja runoilija joka toimi Helsingin yliopiston estetiikan dosenttina ja kenraalikuvernöörinkanslian toimituspäällikkönä. Hän käytti nimimerkkejä F.B. ja -rndts-.

Berndtsonin vanhemmat olivat Suomen vuori-intendentinkonttorin vuorimekaanikko, Ruotsin kansalainen Edvard Berndtson ja Anna Charlotta Falck. Hän kävi Falunin triviaalikoulua ja Västeråsin lukiota päästen ylioppilaaksi Uppsalassa 1839 ja Helsingissä 1842. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1844 sekä lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1847.

Berndtson toimi Helsingin yliopiston kirjaston ylimääräisenä amanuenssina vuodesta 1844 ja yliopiston estetiikan dosenttina vuosina 1847–1853. Hän oli vt. estetiikan ja nykykirjallisuuden professori vuonna 1853. Helsingfors Morgonbladin toimittajana Berndtson oli 1844–1849 ja 1851. Berndtson oli sitten kenraalikuvernöörinkanslian toimituspäällikkönä 1855–1877 ja Virallisen Lehden apulaistoimittajana 1851, vt. päätoimittajana 1852 sekä päätoimittajana 1853–1865.

Morgonbladissa julkaistiin Fredrik Berndtsonin kirjoittama kolmiosainen, perusteellinen arvostelu Suomen Taideyhdistyksen ensimmäisestä näyttelystä Helsingissä keväällä 1847, jota Sakari Topelius piti tiettävästi maamme ensimmäisenä yksityiskohtaisena, julkaistuna taidekritiikkinä. Berndtson aloitti siis taide-elämää seuraavan säännöllisen taidekritiikin Suomessa.

Berndtson oli naimisissa vuodesta 1853 Augusta Kristina de la Chapellen kanssa, jonka isä oli senaattori ja vapaaherra Albrekt Fredrik Richard de la Chapelle. Heillä oli kolme lasta:

• Gunnar Fredrik Berndtson, taidemaalari (1854–1895)
• Hulda Augusta von Born o.s. Berndtson (1857–1891)
• Axel Edvard Berndtson, toimittaja ja taidekauppias (1858–1937)