Erik Johannes Sakari Castrén (20. maaliskuuta 1904 Helsinki – 24. kesäkuuta 1984 Helsinki) oli suomalainen oikeustieteen professori ja diplomaatti. Opiskeluaikanaan hän toimi Akateemisessa Karjala-Seurassa.
Valmistuttuaan juristiksi 1928 hän työskenteli asianajajana, kunnes pestautui neuvonantajaksi ulkoasiainhallintoon, jossa hän työskenteli talvi- ja jatkosodan aikana. Hän ei hyväksynyt juutalaispakolaisten luovutuksia natsi-Saksaan.
Castrénin ansioksi lasketaan, että hän löysi sopimustekniset aukot, joilla Suomi pääsi irtautumaan Ryti–Ribbentrop-sopimuksesta. Sodan jälkeen Castren työskenteli kansainvälisen oikeuden ynnä valtiosääntöoikeuden professorina Helsingin yliopistossa 1945–1967.
Erik Castrén -instituutti, kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien instituutti Helsingin yliopistossa, on nimetty hänen mukaansa.