Emil Albert Skog (30. kesäkuuta 1897 Helsingin maalaiskunta – 20. syyskuuta 1981 Helsinki) oli suomalainen vasemmistopoliitikko. Hän oli alkuperäiseltä ammatiltaan puhelinasentaja.
Skog toimi vuonna 1918 punakaartissa tykkimiehenä ja osallistui Messukylän sekä Tampereen puolustustaisteluihin. Skog oli posti- ja lennätinlaitoksen huoltotarkastajana 1946–1964. Hän toimi Suomen puolustusministerinä vuodet 1948–1950, 1951–1953 ja 1954–1957.
Skog toimi Suomen sosialidemokraattisen puolueen (SDP) puheenjohtajana 1946–1957. Väinö Tannerin palattua puheenjohtajaksi 1957 muodostui puolueeseen niin sanottu skogilainen oppositio, joka tunnettiin alun perin nimellä Ryhmä 94.