Eeva Ottilia Jalavisto

Eeva Ottilia Jalavisto (vuoteen 1934 Elmgren; 21. maaliskuuta 1909 Kerimäki – 12. kesäkuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen fysiologian professori, joka vaikutti merkittävästi suomalaisen vanhustenhoidon kehittymiseen.

Jalaviston vanhemmat olivat lääketieteen tohtori Robert Elmgren ja Ines Helena Meurman. Hän tuli ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta 1927, valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1937 ja väitteli tohtoriksi samana vuonna. Jalavisto toimi Helsingin yliopistossa ensin assistenttina ja sitten dosenttina. Yliopiston ylimääräinen fysiologian professori hän oli vuodesta 1949 ja vanhuusilmiöiden tutkimusyhdistyksen Societas Gerontologica Fennican puheenjohtaja vuodesta 1952 kuolemaansa saakka 1966. Vanhainsuojelun keskusliiton puheenjohtajana Jalavisto oli sen perustamisvuodesta 1949 vuoteen 1953 ja Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtajana vuodesta 1957.

Jalavisto kirjoitti tutkimustensa tuloksista vanhenemista käsitteleviä artikkeleita sanoma- ja aikakauslehtiin. Hänet kutsuttiin Suomen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1957. Jalavisto oli myös useiden muiden alansa kotimaisten ja kansainvälisten yhdistysten ja järjestöjen jäsen.

Jalavisto nimesi erytropoietiinin yhdessä Eva Bonsdorffin kanssa.